Laupias Samarialainen

Tämä lempeä otus kuuluu uhanalaiseen mäkimöyriäisten sukuun.
Ja tämä nimenomainen yksikö on huippuharvinaista pitkähäntämöyriäisten rotua.

Rotunsa huippuedustajana, se on kotonaan Kazakstanin vuoristossa, saavuttanut useita näyttelyvoittoja. Jäätyään eläkkeelle ja sairastuttuaan keskivaikeaan dementiaan, se eksyi eläkkeennostoreissullaan ja joutui Moskovan junaan.
Se, kuinka Samarialainen joutui Moskovasta Helsinkiin on jokseenkin hämärän peitossa, mikä johtunee Samarialaisen kiihkeästä mieltymyksestä Vodkaan.

Tavatessamme, oli otus melkoisessa hutikassa. Se raahasi mukanaan suunnatonta suolakurkkupurkkia ja lauloi särkyneellä äänellään sydäntäriipaisevan surullista Kazakstanilaista kansanlaulua. Sittemmin, hiukan raitistuttuaan, se ei juurikaan ole laulanut, mutta sanoo kyllä laulavansa mukavassa seurassa ja sopivassa mielentilassa. Mielentilaan pääsemisessä oleellisesti auttaa juuri vodka.

Pitovaikeuksien vuoksi, annan tämän otuksen sinulle ja toivotan Hyvää Joulua ja Onnea ensi vuodelle tämän miellyttävän venäläissyntyisen dementikon seurassa.

Nimekseen tämä otus kertoi Laupiaan Samarialaisen ja sanoi harrastavansa filosofiaa ja kansatiedettä, sitä en tiedä, onko puheisiin luottamista.


Kökkelin Kartanossa, alkupuolella joulukuuta
Tämän luovutuskirjan allekirjoittaa

Saija Kolulahti

Otusten sivulle