|
|
Savuimme Rosalaan jo torstaina. Matka kesti kuusi tuntia ja leiriytyminen melkein saman verran.
Uutta viikinkitelttaamme pitää vielä hiukan hienosäätää. |
Oviaukkoa ainakin pitäisi ehkä sen verran tiivistää, ettei siinä olisi ihan koiranmentäviä aukkoja.
|
|
Perjantaina kävelimme kylästä rantaan, katsomaan Viikinkilaiva Alvildaa |
|
|
Vain soutajat puuttuvat. |
|
|
On se vaan niin hieno! |
Alkaa tehdä mieli merelle, mutta ei sentään ehkä soutamalla kuitenkaan.
|
|
Tommi ja Alpo fiilistelemässä laiturilla. |
|
|
Kun palasimme kylään, oli miehet sillä välin ottaneet mittaa toisistaan ja viettivät
nyt ansaittua taukoa penkillä paistatellen. |
Naiset keskittyvät muka käsitöihin...
|
|
Helga ja Harald?? |
Vai Hanna ja Myyräkö sittenkin.
|
|
Tässä on Soturi Myyrä sotisovassaan. |
|
|
Vähän on epäreilut aseet. |
|
|
Ja taas otetaan miehestä mittaa. |
Tällä kertaa Kirveellä!!
|
|
Satunnaisista kahakoinneista huolimatta elämä viikinkikylässä on leppoisaa. |
|
|
|
Ja Rosalassa voi myös lampaat laiduntaa.
|
|
Iso kiitos: Alati ahkerille keittiöorjille. Nilsille Viikinkikeskuksen kahvilan kivoille tytöille. Erityisterveiset Pikku-Hannalle, joka ihastui ikihyviksi hopean pakottamiseen ja piti huolen kärpästen häätämisestä. Terveiset myös sille isommalle Hannalle ja Nahkasotureille. Muinaisille, isommasta pienimpään. Hauturin emännälle ja Hauturillekin, vaikket paikalle päässytkään. Sekä Seppä Tervaraudalle ja kaikille tytöille tietysti myös. Tavataan taas! Takaisin edelliselle sivulle
| |