Otuksia syntyy silloin tällöin, mutta koska lähes kaikki ovat majoittuneet muualle, niistä ei ole kuvia tai edes tarinoita enää saatavilla.
Ihan ensimmäinen otus taisi olla Laupias Samarialainen. Siitäkään ei ole kuvaa, eikä kuvaaminen ole enää edes mahdollista, sillä se katosi mystisesti.
Ulkomuodoltaan Samarialainen muistutti lähinnä läkähtynyttä mäyräkoiraa, joka on saanut hyvän vainun asiasta, jota ei tunne.
Laupias Samarialainen oli hyväsydäminen ja hempeä otus, joskin hiukan liiaksi synkkyyteen taipuvainen. Laupiaan Samarialaisen syntytarina on luettavissa täältä.

	Pappa Papalla on nimikin, mutta se ei halua käyttää sitä, vaan haluaa tulla kutsutuksi "papaksi", joten olkoon pappa. Papan paita on vanha flanellinen riihipaita, joka ei tahdo pysyä housuissa. Housut on nurinpäinkäännettyä vakosamettia, se kuulemma tuntuu hyvältä. Vyö on oikeaa nahkaa, tietenkin. Kenkiä pappa ei käytä. Pappa asuu meillä, eikä aio muuttaa, mutta halusi tulla esitellyksi kuitenkin. Ehkä, jos joku keksii tarpeeksi hyvän syyn, pappa muuttaa joskus jonnekin muualle.
	Sinivihreä Nainen Sinivihreä nainen ilmestyi meille syksyllä. Se katsoo kaukaisuuteen ja näyttää joskus hiukan surumieliseltä tai ehkä vain haikealta. Sinivihreä nainen on n. 35 cm korkea istuessaan. Naisen tukka on pellavaa. Sinivihreä Nainen ei ole vielä sanonut haluaako muuttaa, siis odotamme.
	Summamutikka Summamutikka on kumma otus. Se tuli meille takaperin, eli ensin tuli tarina ja sitten vasta itse Mutikka. Mutta väliäkö järjestyksellä, kunhan tuli. Summamutikka ei asunut meillä kauaa, vaan muutti jouluna enon luokse Korppilaan. Syytä muuttoon ei kukaan ihmettele, kun on lukenut Summamutikan tarinan . Luulisin, että Korppilasta löytyy Mutikan mentävä kolo.

Otukset ovat alusta loppuun omaa käsityötä. Kaavoja tai malleja ei ole, vaan otuksista tulee sitä mitä ne haluavat olla.
Päät, kädet, jalat, pyrstöt ja muut ulokkeet on tehty askartelumassasta, vartalot kankaasta.
Otukset eivät ole tulenkestäviä, myrkyttömiä, eivätkä myöskään lapsiturvallisia. Niistä irtoilee pieniä ja isompia osia, eikä niitä saa nuolla.
Otukset saattavat käyttäytyä huonosti tai vähintäänkin arvaamattomasti ja puhua sopimattomia.
Jonkinsortin luonnevika on jokaisella, eivätkä nämä kavahda keinoja vierittää tekemiensä konnuuksien seurauksia kenentahansa toisen hoidettavaksi. Nämä otukset eivät kestä leikkimistä, heittämistä, riepottamista tai mitään muutakaan törmäystestiä.
Nämä ovat aikuisten ihmisten kavereita ja siinäkin virassa vähintään kyseenalaisia.


Tästä pääset pakenemaan takaisin Ristiketun pääsivulle .