|
Tikkuinen tiistai ja vettä sataa tuulee ja ujeltaa ja – no – sitä rataa että mökissä kökkii ja elämä tökkii Tökin tökki, kökin kökki ja tuulee niin kuin kaatuis koko mökki Ikkunat napsuu Nurkissa rapsuu Mikä lie … … voi piru vie! Kaapissa kummat rapinat Oven takana oudot napinat Mieleen tulee outoja ajatuksia kummia, joutoja Otan savea ja alan muovata pötikkää leipoa ja vuovata Ja tätä varmaan epäilette -no, uskotte tai ette niin kerron silti että sillä välin, kun hain vettä alkoi savi elää itsekseen olla itse ollakseen Minulle se suutaan soitti torveloksi mua moitti Hyppäs tasajalkaa, sekä kättä ja tietää jos tahdotte välttämättä se keikutteli lannettaan ja pyöritteli rannettaan Hyppelehti kummilla koivillaan ja laulaa koilotti voimillaan En, en, mikään olekaan lutikka olen kummasummamutikka Siis suurta olen sukua kun kannan hutikoiden pukua Siis omaa sukua hutikka olen kumma summa mutikka Olin ällikällä lyöty ja kun keksit oli syöty ihan yksimielisesti päätin ei voine olla kovin väärin että; Tää ei voi todellakaan jäädä meille, siks tuonkin tämän teille. En sentään ihan suotta, Vaan; Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta !! PS. Vaikka useimmiten ihan kohtalaisesti käyttäytyy ja ehkä melko harvoin edes näyttäytyy Vielä sana taikka pari ei ihan pelkkä sankari tää mutikkamme olekaan jos sille päälle sattuu osumaan; Jos on epäjärjestystä joskus aamuisin Syy, on summamutikassa sanoisin Tai jos on paha olo ja tuli oltua kuin sika No joo, sen tunnustan, se hutikan on vika. |
| Otusten sivulle |