|
Vanhoissa suomalaisugrilaisissa kulttuureissa elämän ja toimeentulon uskottiin riippuvan haltijoista. Niinpä haltijoita kunnioitettiin suuresti, niitä palvottiin ja niille uhrattiin; vastapalvelukseksi kotihaltija turvasi toimeentulon ja suojasi kotaa ja sen asukkaita. Nämä kaksi kotihaltijaa on veistetty samasta puusta ja pariksi toinen toisilleen. Ne eivät viihdy yksinään, vaan haluavat olla rinnakkain, siksi niiden yhteen kuuluvat kädet ovat kutistuneet toisia lyhyemmiksi. Älkää siis erottako näitä kahta toisistaan. Aikoinaan kotihaltijaa pidettiin pienessä tuohikontissa kodan peräseinälle kiinnitettynä, niin voi tehdä vieläkin, mutta välttämätöntä se ei ole. Tärkeintä on, että haltijoilla on oma paikkansa. Kunhan haltijat ovat taloksi asettuneet, ne suojaavat kotiaan ja sen asukkaita ja tekevät parhaansa hyvän elämän ja toimeentulon turvaamiseksi. Eikä sen eteen tarvitse tehdä muuta kuin pitää haltija hyvällä tuulella ja antaa sen tehdä työnsä. Haltijat vaatetettiin kietomalla ne kangaskappaleisiin, jotka kiinnitettiin sitomalla. Haltijoilla nyt olevat vaatteet voitte vaihtaa, kunhan olette tulleet sinuiksi haltijoidenne kanssa. Kotihaltijat pitävät uusista vaatteista, niillä voitte lahjoa ja hyvitellä haltijoitanne, milloin sen katsotte tarpeen olevan. Näiden kotihaltijoiden vaatteet on vyötetty lautanauhalla, joka on ikivanhalla tekniikalla tehtyä kangasnauhaa. Jo ensimmäisillä Suomenniemelle saapuneilla ihmisillä oli mukanaan lautanauhan tekoon tarvittavat laudat. Nämä kotihaltijat veisteli Kuhmoisissa Ristikettu |
| Takaisin tästä |